Kuka haluaa yrittäjäksi – käsi ylös!

Vierailin viikko sitten nyt toista kertaa Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston viestinnän työelämäkurssilla puhumassa viestintäalan yrittäjyydestä. En ole mikään kokenut yrittäjyyden matkasaarnaaja, mutta tässä kirjoituksessa jaan muutamia keskeisiä mietteiteitä luennolta. Omakohtaista kokemusta minulla on toiminimiyrittäjyyden yhdistämisestä pätkätyöelämään sekä osakeyhtiön perustamisesta ja kasvattamisesta. Vuosi sitten 2017 perustin yhdessä kahden kollegani kanssa Optifluence Oy:n, joka on ensimmäinen perustamani ”oikea yritys” eli osakeyhtiö. Optifluence on markkinatutkimusyhtiö, joka hyödyntää mm. sosiaalisen median dataa puheenaiheiden ja vaikuttajien kartoittamisessa.

Ensimmäisen yritykseni Tutkimustaidon perustin vuonna 2014. Se oli toiminimi, jonka kautta tein luentoja, puheenvuoroja, koulutuksia, valmennuksia ja tilaustutkimuksiakin alihankintana  kaikkea mahdollista, mitä minulle tarjottiin tuolloin. En oikeastaan tehnyt myyntiä tai markkinointia ollenkaan. Pyyntöjä ja ehdotuksia tuli verkostojen ja sosiaalisen median kautta riittämiin, jotta pystyin yhdessä apurahojen ja pätkätutkimusprojektien kanssa jonkinlaisessa leivän syrjässä kiinni. Vakavasta urasta akateemisena tutkijana luovuin väiteltyäni 2016 ja lähdin töihin ystäväni yritykseen kehittämään data-analytiikkaan perustuvia konsulttituotteita. Vuoden jälkeen perustimme Optifluencen.

Mitä kerrottavaa minulla siis on yrittäjyydestä? Avoimen yliopiston opiskelijat ovat sikäli erilainen yleisö kuin peruskursseilla, että suurin osa opiskelijoista on monissa liemissä keitettyjä ammattilaisia. Heille ei voi puhua mitä tahansa tuubaa yrittäjyydestä. Aluksi kysyin, kuinka monella on viestintäalan yrittäjyyteen liittyviä haaveita. Myönnän että olin hieman yllättynyt, kun yksikään opiskelijoista ei nostanut kättään. Tähän vaikutti varmasti se, että osallistujat olivat joko työelämässä vahvasti kiinni tai sitten he olivat muiden aineiden sivuaineopiskelijoita. Mikähän olisi ollut tilanne toinen jalka lukiossa olevien 1. vuoden viestinnän opiskelijoiden kanssa?

Luennolla jaoin opiskelijoille omia kokemuksiani ja kerroin tarinani sellaisena kuin se on. Opiskeluajan osa-aikatöistä pääsin valmistumisen jälkeen päivätöihin. Puolen vuoden jälkeen ryhdyin jatko-opiskelijaksi ja apurahaa hakemaan. Vuosikausia apurahaa, pätkätöitä ja hajanaisia keikkoja. Tästä sitten pikku hiljaa oman, kestävän bisneksen kehittämiseen. Korostin, että oma kokemukseni ei ole mikään valitusvirsi siitä, kuinka hankalaa on selviytyä työelämän ryteikössä ilman vakiduunia  itsehän olen urapolkuni valinnut. Toisaalta korostin myös sitä, että kuva yrittäjyydestä saattaa ehkä olla startup-buumin keskellä hieman ruusuisempi kuin mitä yrittäjistä 99 prosentin arki on.

Koska kuvittelin, että suuri osa opiskelijoista nostaa käden innokkaasti tai ainakin hieman empien ylös, varasin esitykseen tärkeän pelottelukalvon: Kuinka paljon pitää tehdä töitä, jotta voi maksaa itselleen palkkaa, mistä jää noin 2000 euroa käteen joka kuukausi?Auki selitettynä kalvon perussanoma on siis se, että melko vaatimaton kk-tulo (bruttotulo on tässä mallissa 2667 euroa, joka on pienempi kuin  vastavalmistuneiden korkeakeakoulutettujen suosituspalkat), edellyttää kuitenkin vähintään 3556 euron myyntiä 10 kuukautena vuodessa (kesällä ei kukaan myy mitään muuta kuin jäätelöä ja ilmalämpöpumppuja). Eli sinun täytyy jokainen aktiivinen kuukausi vakuuttaa yksi tai useampi henkilö maksamaan sinulle palveluksistasi vähintään tämän verran. Miten pystyt perustelemaan sen, että sinuun käytetty rahasumma tulee jotakin kautta takaisin asiakkaallesi?

Jos tulee toimeen tällä rahasummalla, toimii alalla, jossa ei tarvitse investoida mihinkään muuhun kuin tietokoneeseen ja puhtaisiin vaatteisiin, eikä pelkää työttömyyttä tai ajattele eläkepäiviä, yksinyrittäjyys voi olla hyväkin valinta. Niin kauan kuin saa pari kolme koulutusta tai valmennusta kuukaudessa myytyä ja pystyy hoitamaan velvoitteensa, voi viettää melko rentoa elämää. Ei tarvitse juosta aamukahdeksaksi konttoriin päivystämään tai tehdä töitä kenenkään toisen omistaman bisneksen kasvattamiseksi.

Kääntöpuolena on se, että myynnin on pakko olla kunnossa, ellei keikkoja siunaannu automaationa vanhojen suhteiden kautta. Tästä syystä olenkin näyttänyt usein myös toisen kalvon, joka on niin yksikertainen, etten jaksa laittaa sitä nyt tähän. Siinä sanotaan näin: 100 yhteydenottoa, 10 tapaamista, 1 keikka. Jos koulutustuotteesi hinta on 1750 ja niitä pitää siis myydä kaksi kuukaudessa, joudut soittamaan 10 puhelua päivässä potentiaalisille asiakkaille. Tosiasiassa samat asiaakkaat tietysti palaavat luoksesi ja ostavat sinulta uudelleenkin, jos et ole tuottanut täydellistä pettymystä. Mutta tyytyväisten asiakkaiden verkoston kasvattaminen vie vuosia.

Ehkäpä näistä syistä yksinyrittäjyyttä houkuttelevammalta ratkaisulta voi tuntua siisti sisätyö, 4000–5000 euron kk-palkka, lämmitetty autotalli, josta pääsee hissillä suoraan konttoriin, autoetu, sairasvakuutus, säädyllinen eläke ja ansiosidonnainen työttömyyskorvaus. Kaupan päälle saa kivat työkaverit ja etenemismahdollisuuksia. Mikä sitten onkaan vapauden hinta kullekin. Käsi ylös: kuka haluaa yrittäjäksi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s