Luovan yhteistyön kaava on yksinkertainen – mutta käyttöönotto haasteellista

On esitetty että lähitulevaisuudessa monimutkaisten ongelmien ratkaiseminen, kriittinen ajattelu ja luovuus ovat kolme tärkeintä työelämässä tarvittavaa taitoa. Yritysten johtajat arvostavat ja pitävät luovuutta ja kykyä ratkaista ongelmia kaikkein tärkeimpänä yksittäisenä taitona. Mutta vaikka luovuuden merkitys tunnustetaan laajalti, sen käyttöönotto on haasteellista organisaatioissa. Kyselyiden perusteella vain neljännes ihmistä kokee voivansa toteuttaa luovuuttaan, vaikka työpaikoilla paineet olla sekä tuottava että luova kasvavat.

Luovuutta koskevassa ymmärryksessämme sekoittuvat myytit, uskomukset sekä uudet ja jo vanhentuneet tutkimustulokset luovuuden luonnetta ja edistämistä koskien. Esimerkiksi myytti yksinäisestä luovasta nerosta elää sitkeässä, vaikka tosiasiassa luova prosessi edellyttää usean ihmisen panosta. Yksi keskeisiä ongelmia keskustelussa työelämän luovuudesta on myös se, että luovuus on kovin laaja käsite: ei ole aina selvää puhutaanko taiteellisesta luomisesta, ideoimisesta, kehittämistyöstä vai ongelmanratkaisusta.

Tarvitaan uudenlaista näkökulmaa: sen sijaan että katselisimme itse luovuutta  hyviä ideoita tai taitavia ihmisiä niiden taustalla  voimme kääntää katseen siihen, millä tavalla ihmiset toimivat, kun syntyy luovaa ajattelua ja tekemistä.

Jos ajatellaan menestyvää urheilujoukkuetta tai taitavaa musiikkiyhtyettä, tuntuu selvältä että juuri joukkuehenki ja yhteenhitsautuneet työtavat tekevät ryhmästä tehokkaan ja tarpeen vaatiessa luovan. Kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa tietojen, taitojen, tapojen ja luonteiden heikkoudet ja vahvuudet. Parhaina päivinä ryhmä voi yltää todellisiin huippusuorituksiin. Tällaisten ryhmien menestys on kiinni kaikkien yhteisestä panoksesta; he voittavat ja häviävät ryhmänä. Siksi on mielekästä, että kukaan ei pelaa soolopeliä, vaan kaikki jäsenet pyrkivät tukemaan toisten osallistumista parhaalla mahdollisella tavalla. Millaisia taitoja, asenteita ja ajattelutapoja siis edellytetään työelämän tiimipelureilta, jotta todelliset huippujoukkueet pääsisivät kukoistamaan?

group_support

Esitän seuraavaksi kolme yleistä ongelma-aluetta luovassa ryhmätyöskentelyssä sekä alustavia ratkaisuehdotuksia väitöskirjatutkimukseeni perustuen.

1. Kyky tuottaa ideoita ei riitä

Usein ajatellaan, että luovan ryhmän tehtävänä on tuottaa mahdollisimman paljon ideoita, joista sitten voidaan valita paras. Mutta ei isosta kasasta raakaideoita ole vielä yksistään hyötyä. Luovan prosessin tavoitteena on tuottaa jokin nykyistä tilannetta oleellisesti parantava ratkaisu, jonka mahdollisuudesta emme ole edes tietoisia. Ideoiden tuottamiseen tarvitaan ajattelutapoja ja menetelmiä, jotka helpottavat kyseenalaistamaan nykyiset tapamme toimia. Mutta jotta ryhmä voisi myös kehittää ideoita eteenpäin kohti toimivaa ratkaisua, tarvitaan kykyä pistää ideat koetukselle, kyseenalaistaa niitä ja ryhtyä tehokkaasti hyödyntämään luovan prosessin tuottamaa raakamateriaalia. Lisäksi ryhmällä täytyy olla kyky vaihtaa takaisin luovaan työtapaan, kun tarvitaan jälleen uusia ideoita. Tosiasiassa vaaditaan siis a) työkaluja ideoiden tuottamiseen, b) taitoa niiden testaamiseen, arviointiin ja kehittämiseen sekä c) kykyä vaihtaa uutta luovan ja soveltavan työtavan välillä.

2. Ihmisten erilaisuus on keskeinen voimavara – mutta haastava hyödyntää

Useiden suurten keksintöjen ja luovuutta runsaasti vaativien ongelmien ratkaisujen taustalla on onnistunut yhteistyö ja hyvä tiimi. Siitä huolimatta, kun puhumme luovuudesta, ajattelemme usein yksilöä: taiteilijaa työnsä äärellä tai suurta yksinäistä neroa puurtamassa jonkin vaikean ongelman parissa. Tästä seuraa, että kun käsillä on vaikeita ongelmia, uskomme että parhaan lopputuloksen tuottaa joukko luovia ja älykkäitä eri alojen asiantuntijoita. Mutta ei kuitenkaan riitä, että yksilöt ovat luovia ja taitavia – jotta työyhteisöt voisivat aidosti hyötyä ihmisten erilaisuudesta, tarvitaan taitoa hyödyntää tuo erilaisuus ja punoa tuotetut ideat yhteen eli taitoja toimia luovassa ryhmässä. Tutkimukseni perusteella eräs ratkaisu tähän on tuoda ryhmään henkilöitä, joilla on jo hyviä vuorovaikutus- ja fasilitointitaitoja he ovat avainroolissa rakentamassa tiimihenkenä ja opettamassa toimintatapoja muille jäsenille.

Erilaisuuden hyödyntämisessä on siis kyse vuorovaikutus- ja viestintätaitojen hallitsemisesta, ei luovuudesta. Tulisi pyrkiä etsimään tapoja toimia yhdessä, jossa ihmisten väliset konfliktit korvataan ideoiden välisillä konflikteilla. Mutta samaan aikaan on selvää, että kun työskennellään kädet savessa, myös erimielisyyksiä ilmaantuu – erityisesti työn alkuvaiheilla, kun etsitään ja kehitellään tapoja toimia yhdessä. Parhaat ryhmät kykenevätkin kääntämään konfliktit voitoiksi ja synnyttämään niiden pohjalta työskentelyä ohjaavan jaetun ymmärryksen työn päämääristä ja merkityksestä.

3. Tarvitaan lisää itseohjautuvuutta

Työntekotavat ovat murroksessa. Digitalisaation myötä tapamme kohdata toisia ihmisiä ja organisoitua ovat muuttuneet. Yritykset ja yhteisöt rakentuvat aiempaa enemmän hajautetun ja verkostoituneen tiimityön varaan. Yritykset pohtivat kuumeisesti kuinka uudelleensuunnitella organisatoriset rakenteensa vastaamaan tämän päivän kokeilukulttuuria ja hajautettuja työtapoja. Haasteena on erityisesti se, kuinka ihmiset kohtaavat toisensa, kuinka tietoa vaihdetaan ja tehtäviä koordinoidaan ja kuinka yhteinen kulttuuri ja työn merkitys pääsevät rakentumaan.

Luovan ryhmän toiminnan näkökulmasta hedelmällisen vastauksen tähän tarjoaa itseohjautuvuus: ihmiset tarvitsevat riittävästi aikaa ja resursseja kehittää omia tapojaan työskennellä ja viestiä keskenään. Organisaatiolta tarvitaan siis vapautta kehittää sellaisia työtapoja, jotka mahdollistavat tehokkaan yhteistyön. Hyvälle yhteisyölle on yksinkertainen kaava: aika ja autonomia. Mutta valmista sapluuna yhteistyölle ei ole. Liika kiire tai liian tiukka johtaminen eivät tue tiimien muodostumista tavalla, joka tukisi ryhmän luovuutta, sekä ylikuormittavat johtajia ja tiimiesimiehiä.

Tutkimukseni mukaan tietyissä olosuhteissa itseohjautuvuuden lisääminen tarjoaa hyvät edellytykset tällaisten aidosti kollektiivisten ryhmien toiminnalle. Itseohjautuvuus on tehotonta lyhyellä tähtäimellä, sillä se vaatii aikaa. Toisaalta tiukasti johdetut ryhmät eivät kykene hyödyntämään ryhmän potentiaalia. Mutta ei itseohjautuvuuskaan mikään taikasana ole. Konfliktit ja klikkiytyminen estävät ryhmää pääsemästä tehokkaaseen suorittavaan työskentelyvaiheeseen. Siksi vuorovaikutusosaaminen on keskeistä.

Luovan yhteistyön kaava on siis kolmiosainen: tarvitaan aikaa, autonomiaa ja hyvää viestintää. Resurssit, vuorovaikutus- ja viestintätaitojen kouluttaminen sekä luovan työn johtaminen ovat keskeisellä sijalla, kun organisaatiot etsivät uusia tapoja tukea työyhteisön luovuutta.

Kirjoitus perustuu väitöstilaisuudessa 17.6.2016 pidettyyn väittelijän Lectio Praecursoria -puheeseen. Väitöskirjan Complexity and Collaboration in Creative Group Work yhteenveto-osion voi ladata täältä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s