Miksi negatiiviset tunteet leviävät verkossa?

Johan Galtungin ja Mari Holmboe Rugen muotoilemat  uutiskriteerit kuvaavat niitä tekijöitä, jotka saavat median kiinnostumaan maailman tapahtumista. Viisikymmentä vuotta sitten tehty 12:den kriteerin lista pitää edelleen hyvin paikkansa. Se sisältää mm. sellaisia kriteereitä kuin ajankohtaisuus, negatiivisuus, odottamattomuus, helppotajuisuus, paikallisuus ja henkilöitävyys.

Sosiaalisen median ajalle ei ole laadittu vielä vastaavaa asemaa saavuttanutta listausta. Verkossahan uutisia jakavat ja tekevät lähinnä muut kuin toimittajat, joten ehkäpä kriteeritkin ovat joltain osin muuttuneet? Toimittaja Lauri Korolainen kirjoitti Ylioppilaslehden kolumissa vuonna 2013, että negatiivisuus-kriteeri – se että tapahtuma herättää median kiinnostuksen sitä todennäköisemmin mitä negatiivisempi se on – on sosiaalisen median osalta vanhentunut: ”Sosiaalisen median kuvavirrasta kyyneleitä on turha etsiä”.

Jotkin tutkimukset ovat toden totta esittäneet todisteita siitä, että hankalista aiheista puhuminen on jossain määrin normien vastaista sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisen median käyttäjät vieroksuvat vaikeita aiheita, mikä voi johtaa kollektiiviseen vaikenemiseen. Samanmieliset sulkeutuvat omiin sosiaalisiin kupliinsa. Negatiivisuus on kuitenkin oman huomioni mukaan noussut esiin erityisesti sosiaalisen median ”kohujen” yhteydessä – viimeksi silloin, kun itsenäisyyspäivän anarkistit saivat kokea verkon vyörytyksen ja häpeärangaistuksen niskoissaan. Sosiaalisessa mediassa leviävä lynkkausmieliala  on tälle päivälle tyypillinen mediailmiö.

Ison kohun aikana sosiaalinen media on kuin yksi valtaisa kupla, jonka laitamille pusertuvat ne, jotka eivät halua lähteä tarinaan mukaan.

Bubble brokenchopstick

Turun ammattikorkeakoulun opettaja Harri Jalonen kirjoittaa uusimman Liiketaloudellisen Aikakauskirjan numerossa (2/2014) negatiivisten tunteiden ja sosiaalisen median vaikeasta yhdistelmästä (artikkeli ilmestynee verkkoon lähitulevaisuudessa). Jalonen ottaa lähtökohdakseen ajatuksen ”negatiivisen informaation diagnostisuudesta” – siis sen että jos jokin asia ei ole niin kuin yleisesti ajatellaan että sen pitäisi olla, tapahtuma sisältää enemmän informaatioita kuin positiivinen diagnoosi (eli kaikki on niin kuin pitääkin). Negatiivisen informaation vahvalla diagnostisuudella on psykologinen perusta: olemme taipuvaisia kiinnittämään huomiota negatiivisia tunteita aiheuttaviin asioihin. Verkossa vaarallinen yhdistelmä syntyy, kun tämä ominaisuus sotkeutuu taipumukseen luottaa lähipiiriin.

Jalonen esittelee tutkimusprojektiinsa pohjautuen kahdeksan elementtiä, jotka ovat läsnä kun verkossa roihahtaa:

  1. Kielteisten kokemusten jakamiseen tarvitaan motiivi (esim. hyvityksen hakeminen, varoittaminen, asioiden tilan parantaminen)
  2. Kielteiset tunteet leviävät lumivyöryn lailla. Ihmiset jakavat mielellään tunteisiin vetoavia asioita, joihin liittyy hyvä tarina.
  3. Verkkoilmiöissä paikallinen ja globaali lomittuvat. Pieni asia voi levitä suurelle alueelle, ja suuri asia voi saada yllättäviä paikallisia ilmenemismuotoja.
  4. Kollektiiviset kielteiset kokemukset ovat epälineaarisia. Pienistä asioista syntyy suhteettoman suuria.
  5. Anonymiteetti helpottaa negatiivisista asioista ja kokemuksista viestimistä sekä ruokkii provokatiivista käytöstä.
  6. Toisille ihmisille lankeaa sosiaalisessa mediassa riidankylväjän rooli. On kohtalokasta, jos tällaisella henkilöllä on suuri huomioarvo verkossa.
  7. Tapahtuman taustalla olevilla tosiasioilla ei ole merkitystä. Faktat ja mielipiteet sekoittuvat.
  8. Sosiaalisen median kohut syntyvät vuorovaikutuksessa. Kohut elävät omaa, kollektiivisen tason elämäänsä, ja niitä on mahdotonta kontrolloida.

Jalosen esittelemät periaatteet kuvaavat näppituntumalla melko hyvin sosiaalisen median spontaania, verkottunutta ja suhteetonta logiikka. Vaikeista aiheista puhuminen saattaa tuntua hankalalta, mutta tunnepuuskassa ja lähiryhmän tuen avulla on helppo lähteä mukaan arvosteluun. Ja kun tietty määrä ihmisiä on jotakin mieltä, kriittiset äänet leimautuvat kylähulluiksi ja vastarannan kiiskeiksi. Ison kohun aikana sosiaalinen media on kuin yksi valtaisa kupla, jonka laitamille pusertuvat ne, jotka eivät halua lähteä tarinaan mukaan.

Yrityksen tai organisaation kannalta tämä tarkoittaa yleensä sitä, että kohulta on pyrittävä katkaisemaan siivet niin pian kuin mahdollista, esimerkiksi näitä strategioita hyödyntäen. Toisaalta kohujen ja negatiivisten tunteiden kanssa on opittava elämään, ne ovat osa sosiaalisen median mukanaan tuomaa viestintäympäristöä. Organisaation kannalta tärkeää on tukea omissa verkostoissaan sellaista keskusteluympäristöä, joka sallii kriittiset äänet ja kannustaa kyseenalaistamaan vallitsevia totuuksia.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s