Kuulumisia ProComma Academicin julkistustilaisuudesta

Viestinnän ammattilaisten järjestö ProCom on kustantanut ProComma Academic –kirjan, jossa käsitellään ajankohtaisia viestinnän tutkimuksen teemoja. Kirjan toimituskunta ja tekijät ovat Suomen eturivin viestinnän tutkijoita ja tekijöitä, ja sen on toimittanut professori Vilma Luoma-aho Jyväskylän yliopistosta.

KIrjan julkistustilaisuudessa Luoma-aho esitteli kehittämäänsä, kirjan teemaksikin nostettua, särkymättömän viestinnän käsitettä. Käsite pohjautuu mustista joutsenistakin kirjoittaneen Nassim Talebin ajatukseen ”särkymättömyydestä” (antifragility). Talebin käsite viitaa systeemeihin, jotka hyötyvät yllättävistä, systeemeihin kohdistetuista iskuista. Särkymättömyys on siis jotain enemmän kuin kyky sietää iskuja; särkymätön systeemi elää ja kasvaa vahvemmaksi iskujen kautta.

Luoma-aho esitteli käsitteensä neljän erilaisen viestinnän kontekstin kautta, jotka pohjautuvat tiedonhallinnan Cynefin-ajatteluun. Ensimmäinen konteksti on maailma, jonka tiedämme ja jossa syy- ja seuraussuhteet ovat selkeitä. Tällöin viestintä on asioiden kertomista, faktojen jakamista. Toinen konteksti on maailma, jossa asiat ovat monimutkaisia mutta jotenkuten tiedettävissä asiantuntijuuden avulla. Tällöin viestintä on näiden monimutkaisten vaikutusten selittämistä. Vaikeaselkoisessa eli kompleksisessa maailmassa syitä ja seurauksia ei voi enää selvittää ja viestinnälle jää rooli asioiden jälkikäteisenä selittäjänä ja asioiden ennakoijana. Viimeinen maailma on kaoottinen maailma, jossa viestintä on tapauskohtaista reagoimista yllättäviin ja ennakoimattomiin asioihin.

Jos hyväksytään ajatus siitä, että maailma ei ole ennakoitavissa ja täynnä yllätyksiä, niin millaista olisi ”särkymätön viestintä”? Sellaista joka auttaa organisaatiota sietämään iskuja ja vahvistumaan? Luoma-ahon mukaan keskeistä on sidosryhmäoptimointi. Tällä hän tarkoittaa sitä, että sidosryhmien tarpeita tulisi kyetä ennakoimaan ja ottamaan huomioon viestinnässä eli viestit tulisi räätälöidä sidosryhmäkohtaisesti ja tutkittuun tietoon perustuen. Siten viestinnän prosessit ja käytännöt eivät voi lähteä vain viestivän organisaation rakenteista, vaan niiden täytyy perustua yhtäaikaisesti systemaattisesti tutkittuun tietoon ja organisaation ihmisten tapauskohtaiseen ja vapaaseen harkintaan, kulttuuriin, jossa kaikki tietävät, mitä tehdä ja saavat toimia tämän harkinnan mukaan.

Toinen puhuja, viestinnän etiikan tutkija, filosofi Henrik Rydenfelt nosti esiin viestinnän kentällä trendikkääksi nousseen ”eettisen ajattelun”. Viestintäihmiset usein ajattelevat, että etiikasta on tullut nyt jotenkin polttavampi kysymys kuin aiemmin. Rydenfelt kuitenkin toppuutteli tätä ajatusta. Hänen mukaansa eettinen ajattelu tai toiminta ei ole mitään sellaista mitä voi kytkeä pois ja päälle: olemme aina eettisiä ja pyrimme johonkin ”hyvään” – oli se sitten yhteisesti jaettua tai ei. Hänen mukaansa etiikka-sanaa käytetään myös väärin, esimerkiksi pyrkimällä siirtämään organisaation eettisyys johonkin reiluun tuotteeseen tai vastuullisuusraporttiin. Pikemminkin kaikki organisaation toiminta on jatkuvasti eettisesti arvioitavissa.

Rydenfeltin mukaan organisaatioissa juuri viestinnällä saattaa olla eettistä vetovastuuta. Hän esitteli kaksi kysymystä joiden kautta voi tarkastella sitä, onko organisaation toiminta eettistä: ”Millaisia odotuksia sidosryhmillä on?” ja ”Millaisia seurauksia sidosryhmille aiheutuu organisaation toiminnasta?” Viestinnän tehtävänä on siis monitoroida ja tunnistaa sitä, mitä ympäristössä tapahtuu, ja pyrkiä viestimään sidosryhmille niille relevanteista muutoksista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s