Ihmistieteellinen osaaminen (hyöty)käyttöön

Kielentutkija Janne Saarikivi kirjoitti luonnontieteiden ja ihmistieteiden eroista Helsingin Sanomien kolumnissaan otsikolla ”Luonnontiede kertoo vähän kaikesta”. Kirjoituksessaan Saarikivi korosti ihmistieteiden väkevyyttä inhimillisen kokemuksen ja merkityksen ymmärtäjänä, kun taas luonnontiede tutkii todellisuutta atomeina ja hiukkasina. Saarikiven käyttämä vastakkainasettelu elää sitkeässä, joskin se on yksinkertaistava, mistä kirjoitus keräsikin kritiikkiä. Suopeasti luettuna kolumniin voi kuitenkin kuvitella sanoman: sikäli kuin elämme materiaalisessa maailmassa ja olemme kulttuurisia olioita, kypsään tieteelliseen maailmankuvaan mahtuvat sekä merkitys että materia.

Kun vielä 1950-luvulla snobistiset humanisti-intellektuellit syljeskelivät luonnontieteitä kohti Cambridgen ja Oxfordin yliopistokampuksilla, on luonnontieteilijöiden entinen altavastaajan asema suhteessa ihmistieteisiin kääntynyt nykypäivänä pikemminkin päinvastaiseksi [1]. Taustalla lienee teknisten ja luonnontieteiden kiinteä sidos yhteiskuntien taloudellis-teknis-poliittiseen kehitykseen sekä sotien tuoma ”noste” luonnontieteelliselle tutkimukselle. Nykyisenkaltainen kilpailukykyyn parantamiseen tähtäävä politiikka vahvistanee luonnontieteellisen ja teknisen tutkimuksen arvostusta vain entisestään – esimerkiksi tutkimusrahoitusmarkkinoilla ja yliopistoja koskevissa poliittisissa päätöksissä.

Atomien ja fyysisen todellisuuden kanssa tekemisissä olevan tutkimuksen arvo on ehkä helpompaa tunnistaa kuin sellaisen, joka keskittyy ymmärtämään tuota todellisuutta kuvaavia kokemuksia ja merkityksiä? Viimeaikoina on kuitenkin kuulunut myös muunlaisia ääniä. Ehkäpä emme voikaan ymmärtää kaikkea, kuten jonkin tuotteen tai tavaran käytön syitä, ilman keskittymistä ymmärtämään inhimillistä kokemusta osana tuota materian maailmaa? Tästä kiinnostava esimerkki on antropologisen ja ymmärtävän näkökulman ja siihen liittyvän tutkimusosaamisen hiljattainen nouseminen kohti vakavasti otettavaa markkinatutkimusta ja konsulttiosaamista sekä käyttäytymistieteellisen osaamisen soveltaminen politiikanteossa ja kovanluokan yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Ymmärtävän näkökulman käytöstä markkinatutkimuksessa kirjoittaneiden Madsbjergin ja Rasmussenin mukaan

…ihmistieteiden työkalut ovat vahvimmillaan silloin, kun niillä autetaan yrityksiä etsimään ratkaisuja ”suuriin tuntemattomiin” eli uudenlaisiin ongelmiin oudoissa sosiaalisissa ja kulttuurisissa konteksteissa, kuten uusilla markkina-alueilla tai uusien kuluttajasukupolvien kanssa. Ne voivat myös paljastaa merkittäviä asioita silloin, kun nykyiset markkinat tai kuluttajat ovat alkaneet käyttäytyä odottamattomalla tavalla.

Taustalla on ajatus siitä, että ihmistieteiden pehmeät menetelmät voivat (tutkijan käsissä ja oikealla tavalla käytettynä!) vastata sellaisiin tärkeisiin kysymyksiin, joihin perinteiset liiketoiminnan analyysimenetelmät ja mittarit eivät oikein sovellu. Numero tai käppyrä tulkitaan helposti ”kovaksi faktaksi”, kun taas haastattelusitaatit ja kenttämuistiinpanot ovat pehmeää tulkintaa ja ymmärrystä. Numerot eivät kuitenkaan tarkoita mitään, jos emme osaa tarkastella kriittisesti niiden tuottamista ohjaavia käytäntöjä ja taustaa sekä tiivistää esiin oleellista tietoa. Toisaalta ”pehmeä aineisto” voi osaavan tutkijan käsissä ja tulkittuna tuoda esiin aidosti uusia puolia tutkittavasta aiheesta sekä vihjeitä mahdollisista ilmiötä selittävistä mekanismeista.

Pehmeää tai kovaa dataa tai siihen sovellettuja metodeita tärkeämpää on kuitenkin itsereflektio ja kriittisyys. Tähän kuuluu mm. sen tunnistaminen – ja julkinen tunnustaminen – että kaikki selitykset (mallit) ovat epätäydellisiä kuvauksia todellisuudesta, niiden selitysvoimaan vaikuttavat edellytykset ovat jatkuvan muutoksen alla, sekä että syiden monimutkainen verkosto on aina lopulta liikaa minkään asian tyhjentävälle kuvausyritykselle. Tällainen tosiasioiden tunnustaminen johtaa siihen lopputulemaan, että kaikki tieto on jostakin käsin ja jotakin varten tuotettua ja että sen mahdollinen selitysvoima on mitä todennäköisimmin kontingenttia eli tutkimuksen kontekstiin sidottua, ja siinäkin rajoitteista. Kun nämä peruslähtökohdat on huomioitu voimme ilomielin arvostaa kaikenlaista ilmiötä kuvaavaa tietoa ja ymmärrystä. Nietzschen sanoin:

There is only a perspective seeing, only a perspective ”knowing”; and the more affects we allow to speak about one thing, the more eyes, different eyes, we can use to observe one thing, the more complete will our ”concept” of this thing, our ”objectivity,” be. But to eliminate the will altogether, to suspend each and every affect, supposing we were capable of this — what would that mean but to castrate the intellect?

[1] Elävä kuvaus tästä vastakkainasettelusta löytyy kahden kulttuurin välissä seisoneen, fyysikko ja kirjailija C. P. Snowin teoksesta Two Cultures sekä lainattuna Karvosen ym. tuoreesta tiedeviestintäkirjasta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s