”Prosenttiswap” ja vaikeiden tekstien ymmärrettävyyden haasteet

Perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soini julkaisi sunnuntain Helsingin Sanomien (2.6.) etusivulla ”avoimen kirjeen”, joka on luettavissa myös hänen plokissaan. Soini tunnetaan erityisen taitavana viestijänä, joten jäin pohtimaan sinänsä tehokkaan viestin erästä yksityiskohtaa kappaleessa ”Sopimuksen ydin”. Siinä Soini, tai tekstin laatija(t), haluaa ilmaista Kreikka-sopimusten perusmekanismin: mistä lopulta on kyse? Mikä on sopimuksen tärkein asia eli ydin? Tekstissä lainataan vapaasti sopimuksen kahta kappaletta, jotka on ”pakko lukea, jotta tätä asiaa voi ymmärtää”. Kirjeessä kirjoitetaan ydinkohdasta näin:

”…Suomi solmi tuottojenvaihtosopimuksen, prosenttiswapin, jossa nimensä mukaisesti Suomi maksaa kreikkalaispankeille prosenttiosuuden saamistaan pääomatuloista. Kreikkalaispankit puolestaan maksavat Suomelle oman prosenttiosuutensa synteettisestä Kreikka-short-järjestelystä. Siinä ydin.”

Valitettavasti kohta, jonka tarkoituksena on selventää mistä lopulta on kyse, ei olekaan aivan yksinkertainen ymmärtää. Kirjeessä tätä ydintä on pyritty avaamaan edelleen kahdella tavalla. Ensiksi viitataan toisaalla olevaan ”ploki-kirjoitukseen”, jossa asian taustoihin voi perehtyä ”pitkän kaavan mukaan”. Toiseksi asiaa avataan vakuuden ja tuottojenvaihtosopimuksen erojen käsittelyn kautta kirjeen seuraavassa alakohdassa. Keskitytään tähän kirjeeseen, sillä sen vastaanottaja todennäköisimmin lukee huolella läpi. Tuottojenvaihto eli prosenttiswap ja siihen liittyvä Kreikka-short-järjestely selitetään näin:

”…tuottojenvaihtosopimuksessa vaihdetaan ennalta sovittuja tuottoja – ja tappioita – kahden osapuolen välillä. Tässä tapauksessa Suomi vaihtaa saamansa pääomatulot ja voitot kreikkalaispankkien lyhyen Kreikka-sijoitusten tuottoihin. Erot ovat merkittäviä: Vakuudessa vain lainan ottaja maksaa, tuottojenvaihtosopimuksessa molemmat osapuolet.”

Tässäkään selvennyksessä ei ole luovuttu taloustieteen käsitteistä, vaikka ne on suomennettu (pääomatulot, voitot, lyhyet Kreikka-sijoitukset, tuotot). Miksi teksti saattoi edelleen tuntua vaikealta ymmärtää?

Tyypillisesti tekstin ymmärrettävyys kärsii kahdesta tekijästä: vaikeista ja pitkistä lauserakenteista (”lakikieli”) tai vierasperäisien sanojen käytöstä (”lääkäri-” tai ”insinöörikieli”). Lakikieltä voi ainakin periaatteessa ymmärtää, kunhan jaksaa lukea lauseet ajatuksella ja useamman kerran. Sen sijaan jos tekstissä käytettyihin vierasperäisiin sanoihin (”prosenttiswap”, ”synteettinen”, ”Kreikka-short-järjestely”) ei ole mitään viitekehystä, ei ole mitään mahdollisuuksia avata tekstin merkitystä itselle. Samoin jos lukija ei tunne tarkkaan taloustieteellistä ajattelua, kuten mitä pääomatulot, tuotot tai lyhyeksi sijoittaminen tarkoittavat, voi hänelle jäädä edelleen hämärä kuva kokonaisuudesta. Talouden kieli onkin varmasti yksi nykypäivän suurimpia viestinnällisiä haasteita poliitikoille.

Yleensä kielen ymmärrettävyyden ongelmat ovat akateemisten helmasynti. Ajatellaan ehkä että asioita ei voi ilmaista yksinkertaisemmin, ei haluta väheksyä vastaanottajaa tai että kaikkien yleissivistykseen kuuluisi tuntea oman alan erityissanastoa. Tämä on kuitenkin turhaa, sillä tärkeää olisi juuri sanoman eli sisällön ymmärtäminen mahdollisimman samoin kuin lähettäjä on sen tarkoittanut. Silloin ei voida olettaa mitään vastaanottajan terminologian tuntemuksesta tai talouden tietämyksestä, vaan täytyy lähteä siitä, että hän ei tunne kyseistä (talous)sanastoa ollenkaan. Ei tunnu myöskään uskottavalta, että vastaanottaja kokisi itseään väheksyttävän, jos viesti on puettu selkeään ja yksinkertaiseen kieliasuun.

Ennen kaikkea pitää muistaa, että erikoiskieltä on mahdollista ilmaista myös yleiskielellä. Wiio ja Puska esittävät mainiossa Terveysviestinnän oppaassaan (1993, s. 83) seuraavaa listaa avuksi vaikean tekstin tulkkaamiseksi yleiskielelle:

  • Etsi vaikeille ilmaisuille käännös tai selitä ne itse.
  • Pura vaikeat ja mutkikkaat lauseet päälauseiksi ja korkeintaan yhdeksi sivulauseeksi.
  • Havainnollista tekstiä arkipäivän esimerkein.
  • Pyri lisäämään samastumista ja mielenkiintoa sisältöön osoittamalla, mitä asiat voivat merkitä tavalliselle lukijalle. Kerro tarinoita, kerro ihmisistä.
  • Toisto on muistamisen edellytys!

PS:n avoimessa kirjeessä monia näistä keinoista olikin käytetty ansiokkaasti (esim. vakuuksien ja tuottojenvaihtosopimuksen eron selventäminen asuntolaina-esimerkillä). Myös lauserakenteet olivat tarpeeksi yksikertaisia ja lyhyitä, ja ydinviestiä toistettiin (”vakuuksia ei ole”). Jos kyseisen ydinkohdan olisi halunnut ilmaista vielä tehokkaammin, olisi sen voinut tehdä purkamalla jokaisen taloustermin auki jonkin yksinkertaisen esimerkin avulla. Tämä kannattaa mieluummin tehdä siinä viestissä, johon on laitettu voimavaroja (HS:n etusivu), ei viittaamalla toiseen lähteeseen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s