Pikaopas graduntekijälle

Vierailin organisaatioviestinnän graduseminaarissa puhumassa graduun liittyvistä kokemuksistani. Päätin lainata suoraan Nico Carpentierin ideaa jatko-opintoseminaarista, jossa teimme SWOT-analyysin tutkielman kannalta tärkeistä ulottuvuuksista. Tein Nicon swotista oman sovellukseni graduryhmäläisiä varten. Ajatuksena on, että omaa gradua/tutkielmaa pohdittaisiin neljältä eri kantilta: teorian, empirian, metodin ja filosofian näkökulmista. Kutakin kohtaa tulisi arvioida SWOT-kehikkoa soveltaen, eli pohtia esimerkiksi mitkä ovat graduun valitun teorian käyttöön liittyvät vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Tässä lyhyesti esiteltynä kukin oman kokemukseni mukaan tärkeä kohta, joille jokaisen gradun tekijän kannattaisi uhrata ajatus tai pari.

Teoria. Oikein käytettynä teoria tekee tutkielmasta tiedettä. Tieteellinen ajattelu ja kehitys perustuu teorioihin, ja niin pitäisi jokaisen tutkimuksenkin jollakin tavalla rakentua olemassa olevan teorian päälle. Mikä teoria sitten on? Lyhyesti sanottuna teoria on jonkin maailmassa esiintyvän tosi-ilmiön yksinkertaistus, eräänlainen abstrakti selitys. Toisaalta teoriaksi riittää myös selitys, joka toimii käytännössä. Teoria sisältää ilmiön kuvaukseen käytettäviä tieteellisiä käsitteitä, sellaisia, jotka on tutkimuskirjallisuudessa määritelty mahdollisimman yksiselitteisesti. Lisäksi teoria sisältää joukon näiden käsitteiden välisiä suhteita kuvaavia väittämiä. Nämä väittämät voivat olla luonteeltaan teoreettisia propositioita eli perustua tutkimuskirjallisuuteen ja järkeilyyn, tai sitten ne ovat empiirisiä hypoteeseja eli esityksiä siitä, kuinka jokin asia ilmenee tai saattaa ilmetä todellisessa aineistossa.

  • Gradun tekijän vinkki 1. Jos löydät yhden teoria, joka selittää tutkimaasi ilmiötä, valitse se. Teorian ei tarvitse selittää kaikkea, vaan se voi kuvata vain ilmiön tiettyjä puolia. Tällöin voit koota useampia tarvitsemiasi ”aputeorioita” teoreettiseksi viitekehykseksi. Valitse teoria(t) ennen kuin olet kerännyt aineiston. Tutkimuksesi johtopäätökset voivat tukea teoriaa, olla sen kanssa erimielisiä tai täydentää teoriaa joltain osin.

Empiria. Empiirinen tutkimus perustuu maailman havainnointiin. Ilmiöstä kerätään kvantitatiivista ja/tai kvalitatiivista havaintoaineistoa. Aineisto toimii teoreettisten argumenttien tukena tai niitä vastaa.

  • Gradun tekijän vinkki 2. Jos haastattelet, tee se harkiten. Se on työlästä ja vaatii paljon sekä tutkimuskohteilta että sinulta. Hyvää aineistoa voi kerätä myös internetistä, mediasta, kirjallisuudesta, vuosikertomuksista, havainnoimalla jne. Jos teet kyselytutkimusta, selvitä ensin onko esimerkiksi yhteiskunnallisen tietoarkiston (FSD), ESS:n, Tilastokeskuksen tai jonkin muun vastaavan tahon kautta mahdollista saada valmista aineistoa. Kyselyaineistoa ei kannata kerätä vähäpätöisistä syistä, sillä se on hyvin paljon työtä vaativa prosessi. Jos päädyt ”teoreettiseen graduun”, eli sellaiseen jota varten ei kerätä aineistoa laisinkaan, voit kuitenkin ajatella käyttämääsi tutkimuskirjallisuutta aineistona. Tällöin kannattaa tehdä systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja soveltaa esim. käsiteanalyysiä aineistoon.

Metodi. Metodin avulla kerätään (mitattavaa) tietoa jostakin ilmiöstä. Metodia käytetään tätä ilmiötä kuvaavien teorioiden kehittelyyn ja testaukseen.

  • Gradun tekijän vinkki 3. Jos teet määrällistä tutkimusta metodisi on tilastollinen hypoteesin testaus. Tällöin asetat hypoteesit, joita haluat tutkia, operationalisoit teoreettiset käsitteet esimerkiksi kyselylomakkeen muotoon, keräät otoksen (tai teet kokonaistutkimuksen), etsit sopivan tilastollisen menetelmän (taulukointi, korrelaatioanalyysi, regressioanalyysi, monimuuttujamenetelmät…)  ja teet siihen liittyvät tilastolliset testit (esim. Pearsonin korrelaatiokerroin, t-testi, khii toiseen -testi, F-testi, jne.). Jos teet laadullista tutkimusta, keräät todennäköisesti tekstimuotoisen aineiston. Jos aineistosi on esimerkiksi 100 lehtiartikkelia, voit soveltaa myös määrällistä analyysiä alkukartoituksena. Tekstien (esim. litteroidut haastattelut) analysointitapa sinun on päätettävä tutkimuskysymystesi avulla: jos haluat tietää, kuinka haastateltavat kokevat ilmiön X tai mitä kehitysehdotuksia heillä on X:n suhteen, eli mitä X:stä puhutaan, kohtelet haastateltavia eräänlaisina asiantuntijoina tai informantteina, joilta saat enemmän tai vähemmän subjektiivisia ja objektiivisia kuvauksia tutkimastasi asiasta. Jos olet kiinnostunut tietämään, millä tavalla X:ää koskevaa keskustelua käydään, miten siitä puhutaan, tehtävänäsi on etsiä puheesta tai tekstistä retorisia keinoja, puhujan positioita, metaforia, tulkintakehyksiä, tarinallisia elementtejä jne.

Filosofia. Tieteenfilosofia ottaa kantaa ilmiöiden ja olioiden olemassaolon luonteeseen (ontologia), niistä saatavaan tietoon (epistemologia) sekä kielen ja maailman suhteeseen (semantiikka). Erityisesti on hyvä tietää, että täysin varmaa tietoa ei ole (fallibilismi), vaan korkeintaan pyrkimystä saavuttamatonta totuutta kohti (totuudenkaltaisuus). Mikään empiria ei voi täysin tyhjentäväsi todistaa jotakin ilmiötä, sillä aina saattaa tulla esiin musta joutsen, joka kumoaa koko argumentin siitä, että kaikki joutsenet ovat valkoisia (induktiivisen päättelyn ongelma). Myöskään teoriat eivät ole maailman lakeja, ainakaan yhteiskuntatieteessä, sillä ne saattavat kelvata selityksiksi hyvin monenlaisiin ilmiöihin (teorioiden empiirinen alimääräytyneisyys). Lisäksi valittu teoria saattaa vaikuttaa tehtyihin havaintoihin (havaintojen teoriapitoisuus).

  • Gradun tekijän vinkki 4. Jos haluat olla tieteellinen realisti, eli pyrkiä tosia ilmiöitä selittäviä teorioita kohti, yllä mainittujen tietoon liittyvien epävarmuuksien kanssa täytyy oppia elämään. Jos miellät itsesi konstruktivistiksi, ontologisin kysymyksiin ei tarvitse ottaa kantaa, mutta silloin täytyy hyväksyä se, että kiinnostuksen kohteena ovat ensisijaisesti todellisuuden sosiaalisen rakentumisen prosessit. Tämä tarkoittaa sitä, että et voi gradussasi tutkia ilmiön oletettua todellista tilaa, vaan sinun tulee tyytyä sitä koskevien erilaisten puhetapojen ja diskurssien erittelyyn.

Gradunteko ei todellisuudessa ole niin suoraviivaista kuin yllä olevat esimerkit antavat ymmärtää. Aina joudutaan perehtymään syvällisesti teoriaan ja menetelmiin. Tärkeää on kuitenkin asemoida itsensä suhteessa yllä mainittuihin kohtiin niin varhain kuin mahdollista ja ryhtyä hommiin! Näin tutkimuksella on selkeä suunta ja fokus, eikä työskentely ole päämäärätöntä etsiskelyä. Samalla tulee vältettyä hölmöjä virheitä, kuten aineiston kerääminen ennen kuin on päätetty mitä tutkitaan ja millä menetelmillä tai teoriakirjallisuuden ylenpalttinen pänttääminen.

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Pikaopas graduntekijälle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s