Vihasta ja rakkaudesta ”kvantiin”: henkilökohtainen kertomus yhteiskuntatutkimuksen menetelmistä

Hyvä viestinnän opiskelija!

Valtiotieteellisen tiedekunnan viestinnän opiskelijoiden syventävien menetelmäkurssin survey-ryhmään ei määräaikaan mennessä tullut yhtään ilmoittautumista. Minä olen tämän pienryhmän vetäjä ja toistaiseksi siis yksin. Sain tilaisuuden pitää mainospuheen kurssini puolesta, ja aion käyttää sen tässä. Haluan kertoa lyhyen tarinan siitä, kuinka itse päädyin kvantin puolelle, ja toivon että tämä tarina motivoi kvalitatiivisiin menetelmiin kallellaan olevia kiinnostumaan kvantista.

Tämä on tarina siitä, kuinka rakkaasta vihollisesta tuli hyvä ystävä. Vielä muutama vuosi sitten, oman valmistumiseni kynnyksellä, strategiani oli ollut jo useita vuosia päntätä kvantitatiivisia menetelmiä arvostelevaa filosofista kirjallisuutta. Motiivini oli perustella itselleni, kuinka voisin pitäytyä mahdollisimman kaukana kaikesta laskemisesta tai siihen edes etäisesti viittaavasta. Luin innosta puhkuen Nassim Nicolas Talebin kirjaa Musta joutsen, jossa Gaussin normaalisuusoletukseen perustuva tilastotieteellinen päättely lytätään oikein kunnolla. Hihkuin innosta lukiessani armottomia sanoja, mutta ongelmani oli, että imiessäni tietoa pyrin jatkuvasti perustelemaan itselleni, miksi kvantitatiivisten menetelmien opiskelu ei kannata. Tämä oli ”tulkintakehykseni”. En myöskään kyennyt ymmärtämään lukemaani: mitä ihan oikeasti tarkoittaa ”suurten lukujen laki” tai ”keskeinen raja-arvo lause”? Millaisia oletuksia tehdään, kun sanotaan jonkin asiantilan esiintymisen noudattavan normaalijakaumaa? Mitä on satunnaisuus? Pohdin, kuinka tilastotieteilijät voivat olla niin naiiveja, etteivät ymmärrä, että maailma on oikeasti todella kompleksinen paikka, jossa vain hyvin harvat ilmiöt ovat likimain satunnaisia normaalijakaumaoletuksen tarkoittamassa merkityksessä.

Kieron suunnitelmani kliimaksi koitti, kun aloin omatoimisesti opiskella tilastotiedettä, jotta ymmärtäisin paremmin, mikä siinä mättää. Aluksi kertaisin lukion matematiikkaa. Tämän jälkeen aloin ahmia tilastotieteen suomenkielistä oppikirjallisuutta ja kävin kertauksen vuoksi vapaaehtoisesti istumassa muutamalla tilastotieteen johdantokurssin luennolla. Tunnetta siitä, että olisin jotenkin viisaampi, ei tullut. Kävin SPSS-kurssin (tilasto-ohjelma), ilmoittauduin tilastotieteen peruskursseille, suoritin useita soveltavia kursseja. Pian olin jo suorittanut perusopinnot ja huomasin etsiväni jatkuvasti uusia kursseja joille ilmoittautua. Olin totaalisen koukussa. Pahimpaan nälkään kävin samanaikaisesti muiden opintojen kanssa Courseran data-analyysi- ja tilastokursseja. Iltasaduksi tuijotin Khan Academyn verkko-opintoja pikkutunneille asti.

Hiljalleen tajusin, että olen astumassa ”toiselle puolelle”. Enää en yrittänyt etsiä syitä siihen, miksi asioita ei kannata kvantifioida, vaan keinoja tehdä niin. Enää en kehdannut toistella mantraa ja iskulauseita sosiaalisen todellisuuden mutkikkuudesta ja ennustamattomuudesta, vaan aloin etsimään uusia menetelmiä, joiden avulla tätä monimutkaisuutta voisi redusoida ja ymmärtää. Enää en halunnut kieltää itseltäni houkutusta tehdä kausaalisia päätelmiä, vaikka reaalimaailman mekanismit saattavatkin olla monimutkaisempia. Tajusin, että missään muualla kuin analyyttisessä, matematiikkaa ja/tai tilastotiedettä hyödyntävässä päättelyssä ei ole yhtä paljon käyttöä kriittiselle ajattelulle ja kyltymättömälle totuuden etsimisen himolle. Olin ajatellut, että tilastollisten menetelmien soveltajat ovat sokeita omille virheilleen, mutta nyt tajusin, että koko tieteen idea on pyrkiä näistä virheistä poispäin, korjata itse itseään. Totuuden etsiminen on virheiden näkemistä. Itse en ollut kyennyt näkemään niistä vielä ainuttakaan paria vuotta aikaisemmin.

Vielä ennen 1980-lukua yhteiskuntatieteissä  ei juuri muita menetelmiä kuin kvantitatiivisia käytettykään. ”Kielellisen käänteen” myötä tutkijat alkoivat suunnata mielenkiintoaan kohti kieltä ja sen käyttöä. Enää ei kysytty, mitkä taustatekijät ja mekanismit johtivat taloudellisesti heikkoina aikoina syrjäytymiseen, vaan alettiin pohtia, miten syrjäytymistä ”tuotetaan” puheen ja määritelmien kautta, kenen intressejä nämä ”diskurssit”, puhetavat, palvelevat. Pelkällä puhetapoihin keskittymisellä on kuitenkin rajoitteensa; emmehän voi luotettavasti ottaa kantaa siihen, mitkä tekijät ovat tämän tai tuon ilmiön aiheuttaneet. Puhe viittaa yksilöllisiin tulkintoihin tuota ilmiötä koskien (ellei sitten ajatella että kaikki mikä on mielekästä on puhetta, mutta tähän ei ole syytä juuttua tässä enempää), ja siksi tarvitaan tilastollisen päättelyn välineitä, ennen kuin voidaan väittää joidenkin asioiden todella liittyvän toisiinsa. Ja kun tiedetään mitä oletuksia tehdään, osataan suhtautua myös kriittisesti tuloksiin.

Viime vuosina määrälliset menetelmät ovat alkaneet tehdä paluuta yhteiskuntatutkimukseen (siellä missä ne ovat siis olleet pois keskiöstä). Internet ja sosiaalinen media ovat avanneet yhteiskuntatieteilijöille uudenlaisen data-aarrearkun. Lisäksi yhteiskunta on pullollaan erilaista yritysten ja valtion keräämää dataa, joita ajalle ominaisessa hengessä on tehty avoimeksi. Tästä esimerkkinä datajournalismi. Nämä muutokset tulevat – jos eivät mullistamaan, niin ainakin muuttamaan radikaalisti yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tekemistä ja asemaa yhteiskunnassa. Ennustan että tie käy kohti parempaa, jos yhteiskuntatieteilijät osaavat ottaa kopin avoimen ja sosiaalisen datan hyödyntämisestä ja tutkimusmenetelmien haltuunotosta. Vai haluammeko jättää yhteiskunnan mekanismien selittämisen insinööreille, fyysikoille ja tietojenkäsittelytieteilijöille?

Toivotan kaikki tilastotieteestä, tilasto-ohjelmien käytöstä ja analyyttisestä tieteellisestä päättelystä kiinnostuneet HY:n viestinnän opiskelijat omaan survey-ryhmääni opiskelijoiksi. Lupaan tehdä parhaani, jotta oppisitte ajattelemaan ja argumentoimaan numeroiden avulla. Ja vaikka ette hurahtaisikaan ”kvantiin”, niin olen varma, että tilastotieteellisen tutkimuksen vankemmasta lukutaidosta ei ole haittaa tulevaisuuden työelämässä!

Hyvää joulua!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s